GI 30 vuotta – skumppaa sporassa


Entisen linja-autokoritehtaan valkoinen ulkoseinä hohtaa syysauringossa. Vuonna 2005 täysin peruskorjatussa Vallilan Akseli -designrakennuksessa on sekä näyttely- että toimistotilaa, joissa myös Sisustusarkkitehdit Gullstén & Inkinen on majaillut viimeiset 14 vuotta. Tänä vuonna yläkerran asukeilla on aihetta juhlaan: GI:n perustamisesta on kulunut 30 vuotta.

”Niin, kai se kolmekymmentä on melkein aikuinen ikä yrityksellekin”, toimitusjohtaja Jari Inkinen toteaa huvittuneena. Syyskuussa Gullstén-Inkinen juhlisti uudelle kymmenluvulle siirtymistä spora-ajelulla 3.9. Mukaan kutsuttiin tuttuja vuosien varrelta ja reitin varrelta valittiin illan teemaan sopivasti 30 GI:n suunnittelemaa kohdetta.

Alkuajat pannuhuoneella

Kaikki alkoi Temppelikatu 11 pannuhuoneesta vuonna 1988. Inkinen toimi opiskelujen ohella talonmiehenä ja työsuhde-etuihin kuului 24 neliön asunnon lisäksi saman kokoinen pannuhuone, joka toimi Jarin ja hänen yhtiökumppaninsa, silloisen opiskelutoverinsa ja nykyisen vaimonsa Hanna Gullsténin ensimmäisenä kotipesänä.  Aloittelevien yrittäjien suunnittelukohteet olivat esimerkiksi yksityiskotien sisustuksia ja messuosastoja. Alkuvuosien merkittävimpiä projekteja oli Vanhan Ylioppilastalon Kuppilan sisustuksen uusiminen vuonna 1989.

Vuonna 1992 GI:tä kohtasi suunnittelullinen lottovoitto, kun SOL Siivouspalvelut Oy:n perustaja Liisa Joronen pyysi heitä suunnittelemaan yritykselleen uudet innovatiiviset toimitilat. Uusi toimisto suunniteltiin tuolloin varsin vallankumouksellisesti monitilatoimistoksi vanhaan pikimustaan valokuvausstudioon. Kahdenkymmenenkahdeksan vuoden aikana kyseisiin tiloihin on tehty vain laajennuksia ja pieniä muutoksia – muutama vuosi sitten pöydät vaihdettiin korkeussäädettäviin – ja kyseessä onkin varmasti yksi maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti käytössä olleita monitilatoimistoja.  90-luvun alkupuolelta nimensä projektilistalle saivat SYP Private Bankin tilojen uusiminen Alvar Aallon suunnittelemaan taloon Fabianinkadulla (1993) sekä Uuden ylioppilastalon juhlasalin ilmeen palauttaminen alkuperäiseen asuunsa (1995).

Siltasaaresta Vallilaan

Vuonna 1995 oli aika jättää Temppelikadun työhuone taakse ja seuraavaksi kotipaikaksi valikoitui vanha maitokauppa Helsingin Siltasaaressa Saariniemenkadulla. Siltasaaren toimisto vuokrattiin yksissä tuumiin useamman arkkitehdin kesken, jossa alun perin vuoden mittaiseksi suunniteltu kokeilu osoittautui toimivaksi konseptiksi. 1998 GI palkkasi ensimmäiset työntekijänsä ja vuotta myöhemmin saimme siihen mennessä suurimman suunnittelutoimeksiantomme – Sanomatalon sisustuksen suunnittelun – johon tarvittiinkin jo paljon suunnittelijoita, koska tuohon aikaan piirtäminen tehtiin edelleen käsin.

2006 Siltasaaren maitokauppa alkoi käydä ahtaaksi GI:n kasvaessa, jolloin Hanna ja Jari löysivät uudet tilat Vallilan teollisuusalueen vanhasta bussitehtaasta. Ennen muuttoa vuodelta 1939 peräisin oleva rakennus piti peruskorjata täysin. Sisätilojen suunnittelun lisäksi kiinteistön omistajaa, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varmaa, autettiin etsimään rakennukseen muita vuokralaisia kokoamalla ryhmän muotoilualan yrityksiä saman katon alle. Saariniemenkadun yhteisöllisyydestä oli tullut tärkeä arvo, ja näin Vallilan Akselista tuli design- ja muotoilualan yritysten koti. Vallilan Akselin projektissa tiivistyy GI:n syvin olemus: otetaan jotain vanhaa, puhalletaan se henkiin ja tehdään siitä parhaalla mahdollisella tavalla yhteisöä palveleva, moderni kokonaisuus.

Skumppaa sporassa

30-vuotisajelulle olisi tuskin voinut odottaa parempaa säätä. Kuohuviinipullot sihahtelivat ja iloinen nauru ja puheensorina täytti raitiovaunun. Kolmenkymmenen vuoden aikana on solmittu pitkiä asiakkuus-, toimittaja- ja ystävyyssuhteita, ja juttua riitti. Satojen suunnitteluprojektien aikana on sattunut myös jos jonkinlaista hauskaa sattumusta, joita Jari kertoi ajelun aikana.

Yhtenä esimerkkinä kansainvälisen pikaruokaravintola Burger Kingin saapuminen alunperin ravintola Eliel Saarisen suunnittelemaan rautatieaseman ravintolasaliin, joka sai aikaan lehdistötilaisuuteen saapuneiden toimittajien joukossa vastalauseita.
”Pikaruuan tuominen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen tilaan oli monelle kauhistus, ja lehdistölounaalla arvosteltiin sitä, miten arvokas ravintolasali on pilattu pikaruualla”, Jari Inkinen muistelee. ”Meillä oli kuitenkin takataskussa alkuperäinen ruokalista, jonka mukaan ravintolassa oli aikoinaan tarjottu kaljaa, höyrytettyjä nakkeja ja kasviskeittoa, eli kyseessä ei alkujaankaan ollut ihan Michelin-tason paikka.”